"Työntekijän oikeuksia ollaan siis kaventamassa ilman kunnollista näyttöä siitä, kuinka laajasta ongelmasta on kysymys."
Työelämässä puhutaan paljon joustavuudesta. Mutta kenen ehdoilla joustetaan? Hallituksen esittämä vuosilomalain säästövapaata koskeva muutos on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka työelämän joustoja ollaan siirtämässä palkansaajan oikeuksista työnantajan määräysvallan piiriin.
Säästövapaan tarkoituksena on ollut antaa työntekijöille mahdollisuus suunnitella omaa elämäänsä pidemmällä aikavälillä. Työntekijä voi säästää osan vuosilomasta myöhemmin pidettäväksi. Ajankohdasta sovitaan ensisijaisesti työnantajan kanssa, mutta työntekijällä on viime kädessä oikeus päättää ajankohdasta ilmoittamalla siitä neljä kuukautta etukäteen.
Hallituksen esittämä lakimuutos kaventaisi tätä oikeutta. Työnantaja voisi kieltäytyä ajankohdasta vetoamalla tuotanto- tai palvelutoiminnalle aiheutuvaan haittaan tai lomien tasapuoliseen sijoittamiseen.
Työnantajan tarpeet on luonnollisesti huomioitava työpaikoilla. Tuotannon ja palveluiden on toimittava myös lomien aikana. On kuitenkin perusteltua kysyä, miksi työntekijän jo ansaitseman vapaan käyttämistä pitäisi vaikeuttaa, kun laki jo mahdollistaa ajankohdasta sopimisen ja antaa työnantajalle kuukausia aikaa varautua poissaoloon.
Lakimuutoksen valmistelussa annetut lausunnot ovat tuoneet esille, ettei säästövapaiden aiheuttamista käytännön ongelmista ole saatavilla tilastoitua tietoa. Työntekijän oikeuksia ollaan siis kaventamassa ilman kunnollista näyttöä siitä, kuinka laajasta ongelmasta on kysymys.
Säästövapaa ei ole pelkästään mahdollisuus pidempään lomamatkaan. Se voi olla keino palautua kuormittavasta työstä, opiskella, hoitaa läheistä tai viettää aikaa perheen kanssa.
Samalla yhteiskunnassa puhutaan työurien pidentämisestä ja työssä jaksamisen parantamisesta. Vuorotteluvapaa on lakkautettu ja aikuiskoulutustuki poistettu. Nyt myös säästövapaan käyttömahdollisuuksia halutaan kaventaa. Miten tämä tukee tavoitetta, jonka mukaan ihmisten pitäisi jaksaa työelämässä entistä pidempään?
Joustavuuden pitäisi olla vastavuoroista. Työntekijöiltä odotetaan valmiutta joustaa työajoissa, työtehtävissä ja muuttuvissa tuotantotilanteissa. Vastapainoksi heillä pitäisi olla myös todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan ajankäyttöönsä.
Hyvä työelämä ei synny siitä, että työnantajan määräysvaltaa kasvatetaan jatkuvasti työntekijän oikeuksien kustannuksella. Se syntyy luottamuksesta, ennakoitavuudesta ja tasapuolisesta sopimisesta.
Säästövapaa on työntekijän ansaitsemaa aikaa, ei työnantajan käytettävissä oleva joustovara. Jos haluamme pidentää työuria ja parantaa työssä jaksamista, työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä pitäisi vahvistaa, ei kaventaa.
Siksi hallituksen esittämästä säästövapaan heikennyksestä pitäisi luopua.
Kirjoittaja Arttu Jokikota on Hämeenlinnasta
