Kuntien ja kaupunkien välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon ne käyttävät vuosittain rahaa perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen yhtä oppilasta kesken. Konsulttiyhtiö Finnish Consulting Group (FCG) laski nämä summat ja Helsingin Sanomat uutisoi niistä viikonloppuna.
Otsikoista saatiin helposti räväkät, sillä erot kuntien välillä ovat moninkertaisia. Siinä missä Utsjoella yhden oppilaan kouluvuosi maksaa yhteiskunnalle yli 48 000 euroa, selvitään Muuramessa ja Tyrnävällä noin 9000 eurolla.
Suurista eroista huolimatta näistä summista ei voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kunnan koulutoimen tehokkuudesta tai tehottomuudesta saati siitä, kuinka hyvää opetusta kunnassa annetaan. Olosuhteet esimerkiksi Utsjoella ja Hämeenlinnassa ovat niin erilaiset, että suora vertailu on mahdotonta.
Entistä useammasa kunnassa tulee lähivuosina vastaan se piste, jossa on kysyttävä vakavasti ”onko meillä oikeasti varaa tähän?”.
Pääsääntöisesti edullisinta peruskoulu oli pienissä kunnissa, eivätkä isommat kasvukeskukset koreilleet kustannustehokkaimpien kouluttajien listan kärjessä. Se ei kerro niinkään pienten kuntien erinomaisuudesta vaan siitä, että väestön kasvaessa isommalla kunnalla riittää usein rahkeita satsata koulutukseen enemmänkin kuin pelkkä välttämätön minimi.
Siinä missä kasvukeskuksissa rakennetaan uusia kouluja ja satsataan oppimisympäristöön sekä oppimateriaaleihin, saatetaan taantuvissa pikkukunnissa käydä aivan todellista tuskailua siitä, onko kunnalla enää oikeasti varaa jälkiruokavanukkaisiin. Rahan käyttö yhtä oppilasta kohden on monessa kunnassa puristettu jo niin pieneksi kuin mahdollista.
Suomessa on jo yli sata kuntaa, joissa syntyy alle 20 lasta vuodessa. Yli 50 kunnassa syntyi vuonna 2024 alle kymmenen lasta. Eniten kustannukset oppilasta kohden kasvavatkin niissä kunnissa, joissa oppilasmäärän lasku on ollut rajuinta. Vaikka kaikesta leikataan, tulee siinäkin nopeasti raja vastaan, kun palkat ja muut kiinteät kustannukset jopa nousevat.
Koulupäätökset eivät ole helppoja, mutta joskus niitä on pakko tehdä. Se tiedetään Hattulassakin, jossa tänään tiistaina elinvoimalautakunta kokoontuu päättämään tulevista investoinneista. Pekolan kylän asukkaiden toiveista huolimatta Pekolan koulun remontti ei ole mukana esityksissä.
Nämä ovat kipeitä päätöksiä joita ei tehdä kepeästi. Jokainen kuntapäättäjä tietää hyvin, että pienelle kylälle oman koulun lakkauttaminen voi hyvinkin olla sen kohtalonhetki. Pitkät koulumatkat vaikuttavat väkisinkin siihen, mihin perheet haluavat asettua asumaan.
Toisessa vaakakupissa painaa kuitenkin koko kunnan talous. Entistä useammasa kunnassa tulee lähivuosina vastaan se piste, jossa on kysyttävä vakavasti ”onko meillä oikeasti varaa tähän?”.