Internationaalin suomalaisversiossa lauletaan, että nälkä meill´on aina vieraanamme. Se oli arkea vuosisata sitten täällä Euroopan pohjoiskulmilla, mutta nyt huolen ryppyjä otsalle tuo pitkällinen julkisen talouden velkaantumiskierre.
Leipäjonot osaltaan kertovat nälän ja puutteen jäytävän vieläkin hyvinvointivaltion suojaverkoista pudonneita. Ja viime vuosien sosiaaliturvan leikkaukset ovat repineet verkkoihin aukkoja.
Suomen valtionvelkaa lyhennettiin viimeksi kunnolla 20 vuotta sitten. 1990-luvun synkän laman jättivelkoja kyettiin vahvan talouskasvun vuosina 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alkuvuosina maksamaan pois rivakkaa tahtia, siis Lipposen hallitusten sekä Vanhasen ykköshallituksen aikoina. Velka suhteessa yhteiseen kansantuotteeseemme oli alle puolet nykyisestä. Sen jälkeen on koettu kaksi syvempää talouskriisiä, pankki- ja finanssikriisi, koronavuodet ja Venäjän hyökkäyssodan laveat laskut.
Ratkaisut löytyvät työstä ja kasvusta!
Suomi ylittää nyt 90 prosentin velkasuhteellaan Euroopan keskimääräisen luvun, EU-maissa noin 83% bruttokansantuotteesta. Meillä Orpon hallituksen budjeteilla tälle ja ensi vuodelle ennustetut yli 12 miljardin euron vuotuiset alijäämät aiheuttavat perusteltua huolta.
Vakavimpia murheet Euroopassa edelleen ovat suhteessa pahimmin velkaantuneilla Kreikalla, Italialla ja Espanjalla, joiden velkataso on noin puolitoistakertainen Suomeen verrattuna.
Suurista EU-maista velkariskit kasautuvat Italian ja Espanjan ohella Ranskan talouteen, jolla julkisen talouden velkaa on 118% BKT:sta ja kasvu naapureitaan hitaampaa. Ranska joutuu maksamaan veloistaan prosentin enemmän korkoa ankkurimaa Saksaan verrattuna.
Ranskalla on tunnettuja erityisongelmia kuten rahastoimattomat valtavat eläkevastuut, ja poliittinen tilanne vaaleista toisiin arvaamaton. Eläkeuudistusaikeet ja niiden kaatuminen ovat suistaneet raiteiltaan monet hallitukset. Tulevat presidentinvaalit tuovat lisäkerroksen arvaamattomuutta ja laidoille polarisoitumisen riskiä. Ranskan vaalijärjestelmä kahden kierroksen äänestyksenä yhden valittavan vaalipiireissä mahdollistaa rajut heilahdukset puolueiden voimasuhteissa.
Vuosi 2027 on erityisen mielenkiintoinen velkaongelmien näkökulmasta. Kaikissa neljässä mainitussa maassa Ranskassa, Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa on politiikkaa linjaavat vaalit. Ja EU:ssa rakennetaan unionin yhteistä budjettia seitsemälle seuraavalle vuodelle. Puhetta omista ja yhteisistä eurooppalaisista veloista riittää. Näissä maissa velkajarrua ei kuitenkaan Suomen tapaan ole nostettu politiikan ykkösasiaksi yli kaiken muun.
Suomalaiseen talouskeskusteluun ripaus avarakatseisuutta voisi tuoda kaivattua luovuutta. Tarkkaa säästölinjaa toki tarvitaan, mutta ei vähäosaisimpien kustannuksella eikä maksukykyisimpiä suosien - niin kuin Kokoomuksen juuri julkaisema velkajarruohjelma näyttäisi kaunisteltujen otsikoiden alla tekevän. Tasapainotuksessa oikeudenmukaisuus ja huolenpito koko kansasta ovat keskeiset arvot. Ratkaisut löytyvät työstä ja kasvusta!
Kirjoittaja Johannes Koskinen on hämeenlinnalainen kansanedustaja (sd.) ja Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja
